Tarina: Kylpemistä ja saunakulttuuria Asemankulmalla

Forssa 100 -tarinassa Ines muistelee forssalaista saunakulttuuria 1940- ja 1950-luvuilla. 

Yliskylän sauna toimi Yliskylän vanhimman rakennuksen ulkorakennuksessa. Pyykinpesun lisäksi siellä oli myös kylpysauna. Myöhemmin pyykinpesua varten Yliskylästä oli kuljettava Saunasillan pieleen isolle saunalle, jossa oli myös sauna kylpijöitä varten. Se oli aikanaan rakennettu komeaksi kylpyläksi, jota ympäröi laaja terassi. Kylpylässä oli ollut myös hirsiseinäinen kylpyallas ja terassit kiersivät ulkoseinustoilla. Loimijoen vastarannalla oli Elävienkuvien Teatteri. Iso sauna oli Forssa-yhtiön työläisiä varten järjestetty. Nykyään se on muutettu asuintaloksi ja se seisoo edelleen Saunasillan pielessä Keskuskadulla.

Isopappani Niilo Oksanen puolestaan piti Loimijoen rannassa Uudessakylässä saunaa, jossa kävi perheitä vuorosaunassa. Sauna oli aivan joen rannassa, ja talo on siellä vieläkin. Niilon poikien eli isäni Torstin ja hänen veljensä Einon homma oli polttopuiden pilkkominen ja kylpyvesien kanto joen laiturilta.

Kodissamme Riihitiellä oli tietysti sauna, sillä saunanpitoon oli totuttu jo isäni kodissa. Sauna rakennettiin suurista harmaista tiilistä, ja siinä pidettiin myös perhesaunoja yliskyläläisille tuttavaperheille. Joskus siellä pidettiin myös kuppaussaunaa. Lapsia peloteltiin pysymään pois saunalta ja kupparin tieltä. Myöhemmin sauna toimi vielä karjasuojana. Siellä pidettiin sikoja ja välillä lampaita tai pässiä. Viimeiseksi muistan siellä olleen kanoja.

Vielä sodan jälkeen Forssassa oli joka kulmakunnalla yksityisten omistamia yleisösaunoja. Uudenkylän sauna oli elokuvateatteri Ilveksen takana Rantakujalla, Kalliomäessä oli omansa, ja Asemankulmalla olivat Jaakkolan sauna ja Klemelän sauna. Yleisten saunojen pito päättyi, kun terveysviranomainen kiristi korjaus­ ja siisteysvaatimuksiaan. Myös saunojen pitäjät vanhenivat tai kuolivat pois.

Klemelän saunassa toimi myös vuorosaunat: miesten vuoro, naisten vuoro ja sekavuoro, jossa kaikki olivat yhdessä. Muistan käyneeni siellä myös yhteisvuorolla, enkä pitänyt sitä mitenkään hävettävänä. Kaikki löysivät paikkansa lauteilta, kunhan vain ämpärin kanssa sopi istumaan. Kävijät toivat mukanaan myös vihtoja, ja miesten vihtominen joskus kiusasi lapsia. Klemelän sauna oli viimeisiä yleisösaunoja, ja siellä pidettiin myös kuppaussaunoja. Kulkutautien leviämisen pelossa varmaan nämäkin saunat lopetettiin. Mankeli pyykkien käsittelyyn toimi siellä vielä myöhemmin jonkin aikaa.

Kotini läheisyydessä oli kahdella naapurilla saunat vielä senkin jälkeen. Aluksi kävimme saunassa Limbergillä. Se sijaitsi aivan tervalaanin vieressä. Tervalaanilla kyllästettiin sähkö- ja puhelinpylväitä. Myös kyllästysaine sekoiteltiin siellä asemalla. Pitkät tukit kuorittiin sähkötolpiksi ja niitä kuoria naapurusto kärräsi sitten käsirattailla kotiinsa. Ne paloivat roihuten, sillä ne olivat kyllästettyjä. Muistan, kuinka meitä lapsia kiellettiin ottamasta ihan märkiä myrkkylammikosta. Emme me aina uskoneet kieltoa, sillä yritimme saada kuormamme täyteen. Näitä pitkiä puunkuoria käytettiin myös saunojen valkeanteossa.

Limbergillä oli minun ikäisiäni poikia, kävin siellä usein leikkimässäkin. Vanhempi veljeksistä oli kanssani samanikäinen. Muistan ihmetelleeni, kun meitä alettiin ohjata leikkeinemme kauemmaksi tervalaanin raja-aidasta. Poika oli sairastunut leukemiaan, mutta sain sen tietää vasta hänen kuoltuaan. Kävin hänen sairasvuoteensa luona hänen lyhyen sairastamisensa aikana. Hän kuoli alle kouluiän. Limbergin sauna lopetettiin siihen. Talo ja sen saunarakennus pihan perällä näkyvät olevan yhä nykyäänkin paikoillaan Aittatiellä.

Siirryimme saunakundeiksi Mäkilän saunaan. Sielläkin saunominen oli ongelmallista. Mäkilän saunakin oli niin lähellä tervalaania, että saunavesitynnyriin tuli sateenkaaren värit veden pinnalle eikä sillä saanut pestä päätä. Kyllä siihen suhtauduttiin pelokkaasti ja vakavuudella. Eivät saunan omistajat sitä salanneet. Mutta sauna oli kaikille välttämätön ja samalla nautinto. Sinne täytyi viedä päänpesuvesi mukana omasta kaivosta. Muistan, että isä karjaisi, kun joku meinasi kaataa Mäkilän vettä päähänsä. Siitä jäi loppuelämäkseni tavaksi kaataa viimeksi ennen kylvystä pois lähtöä vadillinen vettä päähän. "Mäkilän suihkun" otan vielä nykyäänkin lähtiäisiksi vaikkapa kerrostalon saunassa.

Mäkilän saunassa kävimme vielä kuusikymmentäluvulla. Tervalaani jäi pikatien ja pyöräteiden alle Pilvenmäen risteyksessä kuusikymmentäluvun alun rakennusvaiheessa. Maanviljelijöiden peltoja siinä oli ollut siihen asti, kunnes Puolimatkan elementtitehdas tuli paikalle.

Jaakkolan saunaa leipätehtaan ja pikku-Tammen kaupan takana Kekkalan kallion vieressä sanottiin myöhemmin Wikmanin saunaksi. Sen niminen se oli ollessani koululainen. Asemankulman ensimmäinen katuvalo tuli pikku­Tammen eteen. Siinä käytiin leikkimässä lampun valossa. Pieniä ei huolittu. Niitä käskettiin pois.

Ylämäen Lyyli ja Heikki muuttivat naapuristamme aivan läheisen Räynynojan rantaan harmaaseen hirsitaloon. Sinne olisi kuljettu Klemelän saunan takaa, missä saunan likavedet virtasivat Räynyyn, mutta huolehtivainen Ylämäen Lyyli-täti kielsi, ettei saanut kulkea saunan alitse. Ei hän tartuntatautivaaralla lapsia pelotellut, mutta se siinä takana oli.

Lähellä Riihitien kotoani oli kesäisin pyykinpesupaikka Räynynojan rannassa. Ojaan oli asetettu pohjaton peltitynnyri, johon nousi vesi pohjassa olevasta lähteensilmästä. Äiti ja naapuri Ahon Martta olivat asettaneet kivien väliin suuren pyykkipadan veden lämmitystä ja pyykin keittoa varten. Tulen pitäminen padan alla oli yleensä poikien tehtävä, ja kun hiillusta oli riittävä, siinä kypsennettiin perunahaudikkaita ja myös nauriita. Ne maistuivat erityisen hyviltä siellä päiväruokana. Uimassa kävimme myös siinä ojassa ja välillä lepikon takana kauempana Ämmänlävellä. Se oli isompi savipohjainen lammikko, josta juomassa kävivät myös maanviljelijä Pylkkäsen lehmät. Lehmälaidun oli ojan vastarannalla. Pojat myös kalastivat ojan rannassa saaden saaliikseen räkärelluja. Ainakin kissa söi niitä.

Ämmänläpi oli erityisen kiehtova paikka. Siinä pojat jaksoivat istua ongella pitempiä aikoja, kun siinä vesi oli syvempi ja pohja näkymätön. Ämmänläven syntyhistoria on minulle hämärän peitossa. Olisiko siitäkin otettu savea aikoinaan tiilien tekoon niin kuin esimerkiksi Ankkalammista? Pyykit kuljetettiin käsirattailla kotiin narulle kuivumaan. Illalla viimeiseksi rannassa pestiin myös meidät lapset. Isosiskot pesivät tukkamme, jos oli vielä lämmintä vettä jäljellä. Useimmiten siellä tuli kylmä, ja pesun jälkeen juoksimme paljain jaloin kotiin ja peiton alle sänkyyn nukkumaan.